Kasvimaa tyhjäksi

Mikkelinpäivänseutua on pidetty perinteisesti perunannostopäivänä. Mikkeli tyhjentää pellot ja lukitsee riihet, on kansanperinteessä sanottu.

Tänään siis marssittiin kuokka olalla pienelle perunamaallemme kellojen kutsuessa kylällä väkeä kirkonmenoihin. Emme ole vuosiin hankkineet varsinaista siemenperunaa, vaan viljelleet hyvällä omallatunnolla jotakin marketista saatavaa lajiketta. Tänä vuonna oli Nicolaa, neeker-jazz-perunaa, kuten sitä meillä tavataan kutsua vanhan iskelmän kunniaksi ja vailla mitään rotusyrjinnällisiä merkityksiä.

Samalla tuli nostettua punajuuret, porkkanat ja lantut. Viimeksimainitut olivat heräteostos keväisellä puutarhamyymäläreissulla. Lanttu ei tiettävästi ole kovin helppo viljeltävä ainakaan, kun ei halua käyttää torjunta-aineita. Jonkun lantun oli mato popsinut kesäevääkseen, mutta saatiin sentään laatikon ainekset jouluksi. Eikä tikkujakaan ollut höylättäväksi asti. Vähän piti maistaa, ja sanoisin, että maku oli aika lähellä naurista. Siitähän lanttu on yhdessä kaalin kanssa joskus muinoin risteytynyt, nykyisen Suomen alueella mahdollisesti ensimmäisiä kertoja juuri näillä hämäläisten mailla.