Syksyinen kävelyretki

Aamupäivällä tuli käveltyä Hattulassa sijaitsevan Lehijärven ympäri. Maakunnan reserviläisjärjestöt ovat jo muutaman vuoden ajan pyrkineet tekemään syysaamupäivän marssia eteläsuomalaisen kesäöisen esikuvan tapaan. Siinä missä esikuvan osallistujamäärät lienevät reilussa vuosikymmenessä jonkin verran vähentyneet, ovat ne hämäläisessä versiossa kaksinkertaistuneet alkuvuosista. Tosin jälkimmäisen kohdalla puhutaan edelleen vain muutamista kymmenistä.

Puolisoni lähti kaveriksi sauvakävelemään 16 kilometrin pituiseksi ilmoitetun reitin. Sauvakävelyä ei omalta osaltani ole tullutkaan harrastettua sen jälkeen, kun osallistuin lajin harjoitustunnille kolmen vuoden takaisella urheiluopistolomalla. Lapinreissun vaellussauvailua ei voi oikein sauvakävelyksi kutsua.



Todennäköisesti matka oli ilmoitettua lyhyempi päätellen siitä, että pistelimme sen muutamaa minuuttia reiluun kahteen tuntiin. Sauvat toki antavat askeleelle vauhtia, mutta ei noin paljon. Ehkä järjestäjät olivat vanhasta muistista ilmoittaneet matkan niin, että lähtö ja paluu tapahtuisivat jossakin päin kasarmialuetta. Nyt lähtö- ja paluualue oli Panssarimuseolla, selkeästi lähempänä järveä.

Lenkin reitti kulki peruselinkeinojen juurevia maita. Maitoauto ohitti pariin otteeseen. Lypsy- ja lihakarjaa laidunsi tien varsilla. Hevosia ja lampaitakin. Viimeksi mainitut hyvin maastoutuneina.



Lattajalkaisuuteen taipuvaisena en mielelläni kävele lenkkikengillä. Aamupäivän kevyessä kokeilussa olivat hiljattain ostamani Jalaan m/05-varsikengät. Hyvin istuivat jalkaan ja olivat kevyet kuin lenkkarit. Hiukan muokkauduttuaan niiltä voinee odottaa vähintään yhtä hyvää tuntumaa kuin vanhalta m/91-parilta myös tämänpäiväistä pidemmillä matkoilla tai hankalammissa maastoissa.

Parolannummelta suunnattiin Tiiriön automarketiin hakemaan pari kauppakassillista niitä tuotteita, jotka isosta kaupasta saa halvemmalla kuin kotikylän osuuskaupasta. Ruisleipää, kurkkua, kissanruokaa muun muassa.

Iltapäivällä käväisin veturitallilla tovereita tervehtimässä ja kahvilla. Parin puhelinsoiton jälkeen varmistui, että kahden viikon päästä ajetaan höyryveturivetoisella museojunalla Valkeakosken radalla. Museoveturiseuralla on projektissa omat huoltoon liittyvät tehtävänsä. Ilmeisesti varsinaisen liikennöitsijän odotukset matkustajamäärän suhteen eivät ole kovin suuret, kun mainostamisen kannalta välttämätöntä aikataulua ei vielä ole tehty.