Ei sammaloiduta

Flunssaoireet jäivät lyhytaikaisiksi. Hyvä niin.

Linja-autopysäkillä eläkeläismies ryhtyi juttusille. Ehdittiin keskustella hyvä tovi, ja puheet kääntyivät paikkakunnan menneisyyteen, eritoten teollisuuteen ja liikenteeseen. Kuulin legendan tehtaalla lipeäaltaaseen pudonneesta onnettomasta työmiehestä, jonka tomumajaa enää haalarit olivat pitäneet vaivoin koossa, kun ruumis nostettiin ylös. Siihen aikaan oli ollut tapana, että koneenhoitajat olivat käyneet värväämässä torilta joutilaita miehiä tilapäisen työvoimapulan iskiessä. Ei kyselty työturvallisuuskorttien eikä juuri muunkaan perään.

Erotessamme emerituskoneenhoitaja kysyi, kauanko minulla on koulua jäljellä. Mahtoiko kysymys johtua siitä, että nousin autoon ammattikoulun ja Tekun pysäkiltä vai lienenkö olemukseltani ikuinen opiskelija? Vastasin toivovani, että eläkeikään saakka. Tosin jos totta puhutaan, toivoisin kyllä vuodenvaihteen jälkeen työskenteleväni pitkästä aikaa opetustoimintaan suoranaisesti liittymättömissä tehtävissä. Koulumaailmassa kylläkin.

Mutta pääsinhän kehaisemaan kotona, että luultiinpa kerran minuakin todellista statusta nuorekkaammaksi. Yleensä moinen osuu kauniimman asukkaan kohdalle. Ei tässä torpassa ole tytöttelystä tai pojittelusta koskaan pahastuttu.

Iltapuhteena ruohonleikkuuta. Harvemmin nurmi on näin hyvin kasvanut enää tähän aikaan vuodesta. Sammalsodan tämänkesäiset offensiivit ovat tuottaneet tulosta.