torstaina, helmikuuta 05, 2004

The poet meets the old man and the freestyler


Liput liehuivat sadepäivän jälkeen hieman kirkastuvaa taivasta vasten kirjallisuuden suurmiehen kunniaksi. Yksityiselämässään naisiin menevän runoniekan sanotaan olleen kaikkea muuta kuin sankarillinen hahmo. En erityisemmin pidä Runebergin tuotannostakaan. Tosin lapsena ollessani isä luki minulle Vänrikki Stoolin tarinoita, ja silloin ne viehättivät jo jännittävän vanhanaikaiselta kuulostavan cajanderilaisen runoasunsa vuoksi. Niihin aikoihin minulla oli sänkyni päädyssä jostain lehdestä leikattu kuva Edelfeltin tummasävyisestä maalauksesta. On mielenkiintoista, miten Schjerfbeckin maalaamassa samaisen sodan välähdyksessä on yksilön kannalta paljon lohduttomammasta tilanteesta huolimatta Edelfeltiä toiveikkaampi värimaisema.

Runeberginpäivä oli vuoteen 1950 saakka koululaitoksessa yleinen vapaapäivä. Ennen vanhaan oli idolien kunnioitus (ja muukin kuvainpalvonta) järeämpää kaliiperia kuin nykyisin. Niin, ehkä sittenkin mieluummin Runeberg kuin joku nykyajan runoilija. Hannu Mäkelää - ja tietenkin Aarre Savolaista - lukuunottamatta, jos tällainen subjektiivinen vuodatus sallitaan.

Kaukana olevaa kevättä jo hitusen enteilevää taivasta vasten hulmuavista lipuista huolimatta en osaa pitää Runeberginpäivään osuvaa vuotuisen vanhenemiseni muistopäivää erityisen iloisena asiana. Miten olen vuodet käyttänyt? Kehtaisinko katsoa silmiin vaikkapa 20 vuoden takaista itseäni, laillista mopoikää odottavaa teinipoikaa? Hus, tuollaiset ajatukset.

Iltalenkillä olisi ollut parempi varautua perinteiseen tyyliin vaikka sitten sinisellä liisterillä. Latu oli eilisen runsaista vesisateista huolimatta hyvässä kunnossa. Vapaan tyylin uran pinta sen sijaan oli kivikova. Vapaa tyylini on aina muutoinkin hyvin vapaa. Tänään se oli kertakaikkisen tyylitöntä räpiköintiä pystyssä pysymiseksi. Polvi muljahti pariin otteeseen ikävästi.

Oman hedonistis-kulttuurikielteisen näkemykseni mukainen kansallisrunoilijamme paras perintö jäi tänä vuonnakin nauttimatta. Päivän opetus on se, että nopeat syövät runebergintortut hitaiden nenän edestä. Kaupassa niitä ei enää iltapuolella ollut.

Ei kommentteja: