keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2003

Aamulla saimme muutaman kuution klapeja pihaan. Puoleen päivään mennessä ne olivat pinossa liiterissä. Sateen uhka ja kaukainen ukkosen kumu innostivat pitämään hyötyliikunnallista vauhtia yllä. Kuivaa, valmiiksi pilkottua tavaraa. Itse asiassa en ollut odottanut aivan näin pitkälle vietyä tuotteistusta, mutta enpä ole tältä toimittajalta ennen klapeja tilannutkaan. Laatu ratkaisee :-)

"Älä keitä vohlaa emänsä maidossa", sanotaan toisessa Mooseksen kirjassa. Olikohan synti kippauttaa se klapikuorma pihakoivujen alle?

Puolisoni lähti vähän myöhemmin töihin. Hän toi kylmää mustikkamehua pinoamistyömaalle. Ei olisi ollut vaikeaa vastata kysymykseen "What is love?" (Niin muistaakseni lauloi joku ulkomaan tumma pelimanni kymmenisen vuotta sitten, kun vuokraan kuului kaapeli-TV musiikkikanavineen - mistähän tuokin jäänyt mieleen).

Kotitaloon saatiin aikanaan polttopuut tehtaalta ilmaiseksi. Uittamalla tuotujen pöllien päitä. Vain kuljetus maksoi. Kun siirtolava oli viety tehtaalle, mentiin isän ja veljen kanssa illalla tekemään kuorma. Sai ottaa, miten paljon katsoi tarvitsevansa ja lavalle mahtui. Kotona pöllinpäät pilkottiin klapeiksi ja pinottiin kesän lämpöisimmäksi ajaksi ulos kuivumaan. Märkä puu halkesi helposti. Kuivettuaan pino vietiin loppukesästä katon alle. Niitä joutui sahaamaan oikeaan mittaan, mutta tehtaan raakapuun käsittelyprosessin kehityttyä puuta säästävämmäksi loppui polttopuun tekijältä sahaustarvekin. Jokakesäinen puusouvi oli lapsena ja teini-iässä mukavaa ajanvietettä. Ne, joilla oli metsää tai metsänomistajasukulaisia, tekivät puusouvinsa usein kaatamisesta ja karsimisesta saakka. Niin he vielä nytkin tekevät, mutta täkäläisiltä tehtailta ei tietääkseni enää saa pöllinpäitä. Kaikki käytetään tuotantoprosessissa tai konsernin omassa energiantuotannossa hyödyksi. Hyvä niin.

Forssalaiset peltisepät kävivät asentamassa piipunhatun paikalleen. Sanoivat vetävänsä sadetta perässään. Humppilassa oli satanut kaatamalla. Jykevän kokoisesta akkuporakoneesta loppui varaus alkuunsa. Oli kuulemma riittänyt vain kahteen piippuun. Verkkovirtakäyttöisellä Hiltillä homma hoitui loppuun pikaisesti. Miehet joutuivat jo tosissaan kilpailemaan sateen kanssa, mutta saivat työn valmiiksi juuri sopivasti ennen kastumista.

Aamun ja aamupäivän hyötyliikuntajakso tuntuu veltossa ruumiissa näin illalla. Se on hyvä. Illalla tuli lämmitettyä sauna pitkästä aikaa. Helteillä suihkuttelu on ollut riittävä nautinto.

Veturi vislasi ohi mennessään. Säikähdin. Vislan ääni ei ole näissä nykyisissä yhtä kaunis kuin vanhoissa. Ikävä kyllä tutun Supertyfonin ääni vaimentuu palaksi historiaa Dv-sarjalaisten myötä.

Ei kommentteja: