Juuso Hyvärinen

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Tue, 15 Dec 2009 19:39:00 +0000

Hallintotieteen tenttikysymyksiä

Vietin maanantai-illan Tampereella avoimen yliopiston syyslukukauden viimeisessä kirjatentissä. Tentittävänäni oli kirjallisuus opintojaksosta Suomen julkinen hallintojärjestelmä ja EU:n hallinto käsittäen viisi kirjaa. Kysymykset muistinvaraisesti olivat seuraavan kaltaisia:

Päätöksenteon täydellinen ja rajoitettu rationaalisuus (kirjasta Harisalo ym.:Julkinen toiminta - julkinen politiikka )

Mitä tarkoitetaan Dahlin polyarkioilla poliittisen tasa-arvon teorioissa? (kirjasta Setälä: Demokratian arvo)

Mitkä ovat luottamushenkilön oikeudet ja velvollisuudet? (kirjasta Vahermo: Toimiva kunta)

Mitä tarkoitetaan kannustimilla sosiaalipolitiikan ohjenuorana? (kirjasta Saari & Yeung: Oikeudenmukaisuus hyvinvointivaltiossa)

Mannereurooppalainen hallintotraditio (kirjasta Viinamäki: Eurooppahallinto ja Suomi)

Olin varautunut jokseenkin toisen tyyppisiin, konkreettisempia aiheita käsitteleviin, kysymyksiin . Kirjallisuus antoi ymmärtää, että tämä olisi perusopintojen käytännön hallintotoimiin johdatteleva opintojakso. Niinpä olisin kirjoittanut mieluummin vaikkapa EU:n toimielinten yhteispäätösmenettelystä tai talousarvion laadintaprosessista kuin historiallisesta – sellaisena toki merkittävästä - hallintotraditiosta. Simonilaista päätöksenteon rationaalisuuden problematiikkaa kysyttiin muistaakseni jo peruskurssin luentotentissä suunnilleen samalla sanamuodolla. Nelikymmenvuotias pitkään julkisella sektorilla leipänsä hankkinut ihminen pystyy kehittelemään jonkinlaiset vastaukset tuonkaltaisiin kysymyksiin kirjoja näkemättäkin, mutta olen koko lailla varma, että tässäkin aiheessa odotettiin enemmän tieteelliseen pohdintaan kuin konkreettisten hallintotoimien kuvailuun nojaavaa näkökulmaa. Saattaa olla, että ainakin osan kirjoista joudun tenttimään uudelleen.

Olen pannut merkille, että valtionhallintoa ei perusopinnoissa ole käsitelty paljonkaan sen paremmin luennoilla kuin kirjallisuudessa. Sen sijaan on keskitytty kunnallishallintoon. Se saattaa johtua joko vankasta luottamuksesta peruskoulun ja toisen asteen koulujen yhteiskuntaopin opetukseen – ainakin 1980-luvulla se oli varsin valtiokeskeistä - tai sitten Yhteiskunnallisen korkeakoulun 1920-30-lukujen taitteeseen juontavasta perinteestä kunnallisten viranhaltijoiden kouluttajana.

Asian sivusta rohkenisin vihjata yliopistotutkintoa tavoitteleville hallinnosta kiinnostuneille, että EU-asioiden tuntemusta kaivattaisiin kentällä yhä lisää. Rahakkaita kansainvälisiä huippuvirkoja lienee tarjolla aniharvoille, mutta esimerkiksi kotoisissa rakennerahastojen hankkeissa tarvittaisiin yhä enemmän perehtyneisyyttä ja päätoimisia tekijöitä. Unionin laajentuminen ja siihen liittyvä rahahanojen tiukkeneminen on johtanut tilanteeseen, että kylätoimikunnat, vesitornintuunaustiimit ja muut talkooporukat eivät selviydy hankkeistaan kunnialla omin avuin. Kuntien ja vastaavien organisaatioiden henkilöstöltäkään ei riitä enää työpanokseksi hankkeiden hoitelu huonommalla kädellä muun työn ohessa.

Maalla on mukavaa

Tänään kävin kuulemassa käytännön hallintotoimista pian elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseksi muuttuvassa työvoima- ja elinkeinokeskuksessa. TE-keskuksesta ELY-keskukseksi ei ulkopuolisen silmissä ole pitkä matka.

Muun tärkeän ohessa kuulin, että asumme virallisestikin maaseudulla. EU-kriteerien mukaan Pirkanmaan maakunta on maaseutua lukuunottamatta Tampereen, Nokian, Kangasalan ja Ylöjärven keskustaajamia. Se oli mukavaa kuultavaa. Entistä asiallisemmalta tuntuu nyt olla Maaseudun Tulevaisuuden tilaaja. Voi hyvällä omallatunnolla pukeutua ruutupaitaan ja lukea Maaseudun tulevaisuutta.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Sun, 13 Dec 2009 19:30:00 +0000

Viikonloppu tuli ja meni

Olen viettänyt viikonloppua lähinnä nenä kiinni kirjassa. Eilisiltana rautatieplutoonan edustus ajeli Parolannummelle, jossa Panssarikilta tarjosi joulupuurot kesäisessä yleisötapahtumassa avustaneille. Lämminhenkinen tapahtuma keräsi museolle parisenkymmentä henkeä. Mukava ele kiltalaisilta.

Tänään oli kotikylän asemahallissa joulumarkkinat. Kävin paikalla sen verran, että sytytin hallin museovitriinin puskin- ja vaihdelyhdyn valot markkina-ajaksi ohi ajastimen. Hyvä, että asemaa hyödynnetään tuonkaltaisessakin toiminnassa.

Iltapäivällä kävin puolisoni kanssa kuntosalilla. Hiihtokautta odotellessa siellä voisi vierailla ahkeramminkin. Viime viikonloppuna käytiin, ja sitä ennen oli pitkä väli. Sen huomaa. Otin jalkaprässiin mukaan käsipainot, eikä edes raskaat, mutta jo parin sarjan jälkeen heikompi käsi alkoi vihjailla saaneensa tarpeeksi. Käsivarren lihaksia ei arkielämässä kovin paljon tarvitse, enkä ole niitä muutenkaan treenannut. Innostuimme molemmat lataamaan painopakkoihin hiukan liikaa rautaa. Venyteltiin kotona hyvin, mutta huomenna voi tuntua.

Illalla radio häiritsi lukemista. Eksegetiikkailta tuntui mielenkiintoisemmalta kuin EU-hallinto, kun kotikylän mies dosentti Myllykoski vastaili mitä mielenkiintoisimpiin yleisökysymyksiin. Innostuin itsekin esittämään kysymyksen ohjelman WWW-sivujen kautta, mutta niin myöhäinen viesti ei lähetykseen ehtinyt. Olisin tiedustellut Myllykosken mielipidettä sen todennäköisyydestä, että jouluevankelistat eli Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien kirjoittajat olisivat tunteneet satakunta vuotta aikaisemmin kirjoitetun Vergiliuksen Bucolican. Ei kai se täysin mahdoton ajatus ole, kun elettiin Rooman valtakunnassa ja kyse oli ajan ehdottoman sivistyskielen kreikan taitavista skribenteistä. Renessanssin aikana, kun niin uusi Testamentti kuin Vergiliuskin olivat auktoriteetteja, näiden yhteys esitettiin tekemällä Vergiliuksesta Jeesusta ennustava profeetta – antoihan Dantekin hänelle arvokkaan roolin Jumalaisessa näytelmässään – mutta nykyeksegetiikan näkemys olisi ollut mielenkiintoinen kuulla.

Jos olisin vaikkapa leipätyötä sivuten joutunut pänttäämään eksegetiikaa, olisikohan mielenkiinnon vienyt EU-hallintoa käsittelevät radio-ohjelma yhtä tehokkaasti? Todennäköisesti, koska ihminen on altis sijaistoiminnoille.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Thu, 10 Dec 2009 14:47:00 +0000

Vaihteeksi poikittaisrataa

Eilisiltapäivä meni työtehtävissä Tampereella. Kokouksen jälkeen Heikki poimi kyytiin suoraan Koivistontien ammattikoulun parkkipaikalta, ja jatkoimme Seinäjoelle. Jyväskylän suunnalta tulevat olivat menossa kauppaan Tuurissa, joten mekin pysähdyimme Juustoporttiin. Jo aikaa sitten heidän mainio feta-tyyppinen vuohenjuustonsa on kadonnut kotimarketin hyllyltä. Arvelin, että täällä sitä olisi, mutta toisin kävi. Myyjä kertoi tuotannon lopetetun. Korvaavaa löytyi, mutta saa nähdä, onko yhtä hyvää. Täytyisiköhän ottaa kesäksi kotipihaan pari vuohta kissoja paimentamaan?

Seminaaripäivän harmaus ei jaksanut innostaa osallistujia räiskyviin kannanottoihin. Sovussa erottiin. Erityisen mukavaa oli tavata pitkästä aikaa Rauno, auskultointitoveri Tampereen "Tekun" ajoilta.

En ole pitkään aikaan ollut tilaisuudessa matkustaa vanhaa Vaasan rataa, joten päätin hyödyntää sen paluumatkalla. Pendolinoonkin olisin ehtinyt, ja yhdellä junanvaihdolla kotiin puoli kuudeksi. Mutta puolisollani on tänään iltatöitä, joten kotiin ole kiire. Ja Parkanon rata on tylsän puoleinen reitti. Vaikka joulukuinen iltapäivä ei juuri maisemia tarjoile, tuovat jatkuvakiskoraiteettoman radan äänet, dieselveturin tuoksu, sinisten vaunujen penkkien mukavuus ja junanvaihto Haapamäellä oikeanlaista junamatkan tunnelmaa.

Välttämättömien työasioiden hoitamisen jälkeen taidan paneutua oikeudenmukaisuuteen hyvinvointivaltiossa. Tenttikirjan lukemistakin verkkainen matka palvelee pikayhteyttä paremmin.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Sun, 06 Dec 2009 19:17:00 +0000

Itsenäisyyspäiväparaatin Sakkeus

Aamuhämärissä lähdettiin miesporukassa Riihimäelle. Salminen ajoi, Jamppa tuli lipun kanssa ja Jorte muuten vaan. Juhlapuhe oli jo alkanut, kun löydettiin perille. Laseja ei ehditty kilistellä, mutta rintapieleen oli kilisevää jaossa. En ole ihan varma, mistä ansioista, mutta yhden sain minäkin.

Juhlatilaisuudesta lähdettiin rautatieaseman nurkille katsomaan paraatia. Jampalla oli siellä tehtävä lipunkantajana. Lyöttäydyin hänen seuraansa saadakseni oikaista läpi paraatijoukkojen ryhmittäytymiskentän.

Papin ja kenraalin puheissa esiintyivät Jumala ja Tolvajärvi. Oli kunniaa ja isänmaata. Oli myös lähimmäinen ja vastuu ja vanhat ja nuoret. Juuri niinkuin itsenäisyyspäivänä on oikein ja kohtuullista.

Minulla oli aikomus valokuvata paraatia ja keksin paikan uuden matkakeskuksen kattopysäköintialueen reunalta. Vaikka sotaväen raskas kalusto ei niinkään kiinnostanut – sitä pääsee halutessaan tutkailemaan lähempääkin erilaisissa tilaisuuksissa – olisi kuvaan saanut suomalaisittain harvinaisen ihmistäyteiset kadunvarret. Väessä löytyi pukuihmisistä hippipunkkareihin ja lastenvaunujen työntäjistä laitapuolen tallaajiin. Harmaa sää tarjosi suomalaiselle itsenäisyyspäivälle riittävän vakavuuden.

Olin iloinen riittävän varhaisesta kuvauspaikan löytämisestä, kun kattotasanteen reuna alkoi käydä ahtaaksi jo vartti ennen ohimarssia. Ilo oli ennenaikaista. Vaikka kameran paristot olivat olleet yön latauksessa, ne olivat antaneet kaikkensa jo paraatin ryhmitysalueella. Lämmittäminen käsien välissä ei auttanut, ja luovutin suosiolla paikkani sitä enemmän tarvitsevalle.

Kotona olin puoli kahden aikoihin, ja melkein heti sai viedä lyhdyt pihaan. Iltakuudelta vähäksi aikaa kynttilät ikkunoillekin, kun tapana on ollut.

Päivän aikana kuulluissa juhlapuheissa korostui itsenäisyyden perinteinen, kollektiivinen, puoli. Menneellä viikolla useammankin kerran tulin kuulleeksi tai lukeneeksi mielipiteen, jonka mukaan itsenäisyys on ensisijaisesti henkilökohtaista itsenäisyyttä. Mutta voivatko nuo kaksi asiaa kuitenkaan olla toisistaan riippumattomia? Yhtäältä niin kauan kuin on mitä tahansa muutamaa yksilöä laajempia yhteisöjä – kutsutaan niitä sitten isänmaaksi, organisaatioksi, kansakunnaksi, suvuksi tai miksi tahansa - pätee yksilön näkökulmasta Suomenlinnan arkkitehdin A. Ehrensvärdin elitistinen lause: "Sinä et voi olla milloinkaan onnellinen ilman, että isänmaa on onnellinen, mutta isänmaa voi hyvin olla onnellinen ilman sinua". Toisaalta historia on osoittanut myös, että onnettomien yksilöiden ollessa enemmistönä yhteisö ei voi olla onnellinen eikä epäitsenäisten yksilöiden kansoittaman isänmaan itsenäisyys ole kestävää.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Fri, 04 Dec 2009 20:07:00 +0000

Takuukorjaus

Vihtori-kissa ei ole aivan toipunut syyskuisesta onnettomuudestaan. Lonkka on parantunut röntgenkuvien mukaan hyvin, mutta ystävämme ei ole osannut kääntää kävellessään takatassuaan oikein päin. Neurologinen vika, sanoi paikallinen eläinlääkäri viime viikolla.

Tänään Vihtori käytettiin takuukorjauksessa Hattulan pajalla. Siellä vahvistettiin lantion hyvä paraneminen mutta arveltiin polven ristisidekorjauksen jääneen painamaan hermoa. Niinpä polvileikkaus uusittiin.

Toivottavasti kissa pääsisi tästä toivuttuaan palailemaan oikeanlaiseen kissan elämään. Nyt nukutusaine vielä vaikuttaa ja lepäily korissa takkatulen ääressä kelpaa hyvin.

Läksiäiset

Illalla vietettiin kylän kirjastotoimenjohtajan eläkkeellelähtijäisiä. Hän on tehnyt kunnioitettavan uran paitsi kirjastotoimessa myös kulttuuritoimessa. Paljon yhteistyötä on museoasioissakin tehty.

Luovutimme Ilkan kanssa hänelle muistoksi museon pöytästandaarin. Kulttuuriväki on boheemia, museopuolen edustajat olimme harvoja kravattimiehiä. Istuttiin iltaa pikkupurtavan parissa rupatellen niitä näitä. Joillekin maittoi viini, harvoille enemmälti. Poistuimme siinä vaiheessa, kun oli laulettu Ystävän laulu piirissä käsistä pitäen. Seuraavaksi olisi todennäköisesti ryhdytty halailemaan – tiesin vierustoveripariskuntamme innokkaaksi siinä lajissa – joten ajattelin säästää toverin moiselta.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Thu, 03 Dec 2009 18:43:00 +0000

Sininen ja valkoinen

Valokuvatorstai-blogin aiheena on tällä viikolla aiheeseen sopivasti sininen ja valkoinen

Mikäpä sen sinivalkoisempi kuin vanha kunnon "Lättähattu", virallisemmin Dm7-kiskoauto. Ollapa vielä talvimaisemassa kuvattu. Tässä Deutsche Gesellschaft für Eisenbahngeschichte -järjestön matkalaisia kuljettanut Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat ry:n kiskoautot nrot 4142 ja 4204 pysähtyvät Toijala-Valkeakoski-radan varrella Metsäkansassa sijaitsevan maatilamatkailuyrityksen "seisakkeella" heinäkuussa 2005.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Wed, 02 Dec 2009 18:52:00 +0000

Peli-ilta

Ilta meni Valkeakosken urheilutalolla lentopalloa seuratessa. En ole vähäisessäkään määrin (penkki)urheilija, joten lentopallonkin katsominen on jäänyt vähiin. Nyt päätin hyödyntää kaupungin esittämän kutsun, ja menin paikan päälle.

Kannatti. Tunnelma oli mukava – sopivan meluisa, mutta ei liikaa. Molemmilla joukkueilla oli katsomossa oma rumpali. Iäkkäät miehet olivat yleisön selkeä enemmistö.

Peli-ilta jäi lyhyenpuoleiseksi, kun Isku-Veikot hävisivät VaLePalle suoraan kolmessa erässä. Vammalalaisten rumpalikin soitti rytmikkäämmin.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Mon, 30 Nov 2009 19:12:00 +0000

Elämme sotaisia aikoja

Hiton Hallamaa, kun opetti länsinaapurin pojille liikaa. Huomisesta alkaen saavat oikein luvan kanssa urkkia viestiliikennettä. En ole huomannut kovin aktiivista tiedotustoimintaa operaattorien suunnalta, vaikka viranomainen siihen viime viikolla patisti.

Radiossa ei ole viime aikoina puhuttu juuri muusta kuin sodasta. Vähän kuin kaksikymmentä vuotta siten. Moskovassa oli juuri pidetty suomalais-neuvostoliittolainen historiantutkijoiden symposiumi, jossa neuvostoliittolaiset tutkijat virallisesti myönsivät maansa aloittaneen sodan. Kuulin joissakin yhteydessä jonkun sotilashenkilön kieltäytyneen osallistumasta johonkin tämän päivän tietämissä pidettyyn isänmaallishenkiseen juhlaan, koska hänen etiikkaansa ei kuulu juhlia sodan alkamista. Se oli kunnioitettava näkemys.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Sun, 29 Nov 2009 18:58:00 +0000

Adventti

Talon kauniimpi asukas lähti jo aamupimeällä töihin. Minun ei tullut mentyä edes adventtikirkkoon. Valo roikkui alhaalla koko päivän. Vielä hetki haravointia omenapuun alta. Päivä ei olisi riittänytkään pidemmälle.

Radiossa soitetaan Sibeliuksen seitsemättä sinfoniaa.

Työväenopiston salissa ei tänään treenata taijia. Tammikuussa jatketaan, ja kauniimpi etsii kesän harjoituspaikkoja.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Sat, 28 Nov 2009 20:14:00 +0000

Pikkujoulupäivä

Kotikylän rautatieasemalta on vajaan puolentoista vuosisadan saatossa lähtenyt keskustaa kohti kulkue jos toinenkin. Tänään oli vuorossa joulupukkiparaati. Aamupäivällä hain veturitallilta aseman entiseen kukkakioskiin somisteeksi vähän valoa ja pientä joulurekvisiittaa. Nostaessani sitä autosta junalta tuleva aikamies noheili: "Jaaha, olet löytänyt mallin viisikymmentä opastinlyhdyn." Vastasin: "Ei, vaan suunnilleen mallin kaksikymmentäkahdeksan puskinlyhdyn." Mies ei ryhtynyt väittelemään. Opastinlyhdyllä ja veturin puskinlyhdyllä on sentään joltinenkin ero. Hänenlaisensa tietomiehet – käytän tarkoituksella sukupuolittunutta termiä, koska miehiä he aina ovat - ovat hauskoja mutta yleensä harmittomia. Hanomag-höyrysäiliöveturista peräisin olevan, sittemmin brittiläisellä tekniikalla sähköistetyn, puskinlyhdyn kaveriksi löytyi omana työnä sähkövalaistuksi tuunattu kotimainen mallin kaksikymmentäkaksi vaihdelyhty.

Samoja jouluvalaisimia olen asemalle kiikuttanut kai seitsemänätoista vuonna. Ehkä joskus adventtiperinteestä kirjoittaessani saan täsmentää, että kyse on malleista tuhatyhdeksänsataakaksikymmentäkahdeksan ja tuhatyhdeksänsataakaksikymmentäkaksi.

Työmaan pikkujoulut pidettiin tänä vuonna Hämeen linnassa. Mitä mainioin paikka vanajanhämäläisessä organisaatiossa työskenteleville. Leivintuvassa nähtiin mainiota komediateatteria, syötiin hyvin ja juotiin kohtuudella.

Hyvät pikkujoulut. Kotiin pääsi ajoissa, ja pihaan tullessa tervehtivät kyntteliköt ja pyrstötähti. Jatkot saunan ja takkatulen merkeissä.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Fri, 27 Nov 2009 18:54:00 +0000

Ohittaja

Tänään jouduin pitkästä aikaa ajamaan töihin omalla autolla. Matkan puolivälin vaiheilla takaa lähestyi vahdilla yksi ajovalo ja pian saavuttikin. Roikkui perässä vähän aikaa, kunnes lähti ohi. Minulla oli vauhtia noin 80 kilometriä tunnissa. Ohittaneessa ajoneuvossa oli mopon rekisterikilpi.

Aika tehokasta virittelyä, sanoisin. Kyllähän jo 80-luvulla tehtiin mopoista laittomia kevytmoottoripyöriä monin keinoin. Tehokkaimmat saatiin aikaiseksi vaihtamalla sylinteri ja mäntä ajoneuvoluokkaa suurempiin. Joidenkin mopojen sanottiin olevan rakenteellisesti tarkoitettuja isommalle kuutiotilavuudelle, mutta tulleen maahantuojan pajalla kutistetuksi meikäläisen verokohtelun vuoksi. Mutta paljon oli niitä, joista taatusti tuli uhkatekijöitä kuskilleen – vaikkapa se Supersport, joka kuulemma kulki kahdeksaakymppiä.

Tämänpäiväinen ohittaja oli tukevan enduron näköinen, mutta tuli mieleen, olikohan rakenne silti voimavarojen tasalla. Kahdeksankymppiä oli sille aika vähän, kun suoralle tultaessa oli jo toisessa päässä.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Wed, 25 Nov 2009 20:12:00 +0000

Talviunille?

Lieneekö ollut vesisateetonta päivää kahteen viikkoon, pohdittiin eilen kollegan kanssa. Ei ollut tämäkään. Töihin lähtiessä on pimeää, jossakin vaiheessa päivää näkyy ikkunasta vähän hämärää harmautta ja kotilinja-autoa odotellessa on taas pimeää.

Sähkövaloja on asenneltu pihoihin pimeyttä karkottamaan. Meillä ei ihan vielä, näin vanhan kirkkovuoden puolella.

Viehätyksensä tässäkin vuodenajassa. Ja se sopisi hyvin nukkumiseen, kun vain osaisi mennä ajoissa petiin.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Sun, 22 Nov 2009 19:50:00 +0000

Ajatuskartturina

Pyhäpäivä – tuomiosunnuntai lajiaan – kului lähinnä tietokoneen ääressä hallintotieteen perusopintojakson "Tutkimusprosessin hallinta" luentopäiväkirjaa kirjoitellen. Ulkona pilvet menivät ja tulivat taas. Sitten olikin jo pimeää. Kuten yleensä, sain aikaiseksi tekstiä varsinkin asian vierestä. Tosin luentopäiväkirjan tarkoitus kai on luentosarjan herättämän ajattelun dokumentointi. Tajunnanvirtaani kuvaamaan tein liitteeksi maanmainiolla FreeMind-ohjelmalla ajatuskartan. Oli sisältö miten huuhaata tahansa, ainakin kirjallisuusluettelo venyi toiselle sivulle.

Illaksi ajeltiin työväenopiston salille taiji-treeneihin. Jukka-sensei (ei liene lajinomainen tai edes oikeankielinen termi, pahoittelen) oli edelliskerralla luvannut tuoda musiikkia Beijing-muodon harjoittamisen taustalle. Puolisoni kanssa arvailimme, millaista se mahtaisi olla. Kiinalaista kansanmusiikkia vai jotakin aivan muuta? Avaruusromua – YLEn sunnuntai-illan perinteisen lähetyksen nimissä – oli valinta. Tasarytmisenä tai paremminkin rytmittömänä elektroninen sointi taustoitti mainiolla tavalla ihmisvartaloiden liikettä. Lajinomaisempi valinta olisi voinut olla vaikkapa J.-M. Jarren "Fishing junks at sunset", mutta vaihtelevarytmisenä aivan liian haastava. Tai peräti häiritsevä siihen nähden, mitä länsimainen mieli taijilta hakee. Oli kaunis ilta.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Sat, 21 Nov 2009 20:47:00 +0000

Kotikyläpäivä

Aamulla käväisin veturitallilla. Siellä oli kuulemma veturinlämmitys käynnissä. Dieselveturit ovat lämmittäjäinsä ystäviä sikäli, että lohkolämmittimen voi kytkeä illalla ja tulla hyvin nukutun yön ja rauhallisten aamutoimien jälkeen katsomaan, onko rautahepo jo valmis liikkeelle. Etsimäni löysin, kiitos Ilkan ja Eskon.

Kotikylän yhteiskoululla – sillä nimellä 103-vuotias perusopetuksen ja toisen asteen oppilaitos taas tunnetaan - pidettiin huutokauppa, kun vanhaa tavaraa piti saada pois remontin tieltä. Seinäkartta olisi ollut mukava sisustusesine omaan kotiin. Mutta tarjolla olleet eivät näyttäneet kovin kiintoisilta ja hinnat kohosivat jopa yli sadan euron. Yksi viime vuosisadan alkuvuosina Saksassa painettu antiikin Kreikkaa kuvaava kartta meni mielestäni kohtuuttoman halvalla. Sen olisi voinut tuoda omallekin seinälle killumaan, mutta huutokilpailuun lähdettäessä oma kipuraja olisi mitä todennäköisimmin ylitetty, kun tosissaan kauppaa tekevät halusivat omansa.

Iltapäiväkahvit voileipäherkkuineen saatiin Liisanpäivillä.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Fri, 20 Nov 2009 20:23:00 +0000

Lääninhallitukset historiaan

Valtion aluehallintouudistus eli ALKU-hanke saavutti tänään ainakin välitavoitteensa, kun aluehallintoa koskevat lait vahvistettiin iltapäivällä. Niin lääninhallitukset kuin työvoima- ja elinkeinokeskuksetkin siirtyvät historiaan. Lääninhallitusten historia aluehallintovirastoina on pitkä: ne perustettiin Ruotsin vuoden 1634 hallitusmuodon tultua voimaan. TE-keskukset sen sijaan jäivät lyhytaikaisiksi instituutioksi.

Samalla annettiin aluehallintovirastoja (AVI) sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia (ELY) koskevat asetukset. ALKU-hankkeen tiimoilla käydyssä keskustelussa elivät pitkään työnimet ALLU ja ELLU, joista muotoutuivat nyt siis AVI ja ELY.

Aluehallintovirastot edistävät alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueilla. Virastoissa työskentelee 1.1.2010 noin 1 350 henkilöä. Virastoja on kuusi, joista kaikki vastaavat peruspalveluiden laillisuusvalvonnasta, oikeusturvasta, lupakäytännöistä, pelastustoimesta ja poikkeusoloihin varautumisesta. Lisäksi viidellä on työsuojeluhallinnollinen, neljällä ympäristölupahallinnollinen ja kolmella poliisihallinnollinen tehtävä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset hoitavat valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueilla. Keskuksia on 15 kpl. Niistä kaikilla 15:llä on elinkeino-, työvoima-, osaamis- ja kulttuuripolitiikkaan liittyvä tehtävä. Lisäksi 13:lla on ympäristöpoliittinen tehtävä vastaten aiempia 13 ympäristökeskusta. Yhdeksällä ELY:llä on myös liikenne- ja infrastruktuuritehtävä vastaten aiempaa yhdeksää tiepiiriä.

Valtion aluehallinnon kehittämishankkeen tarkoituksena on ollut poistaa päällekkäisyyksiä ja kehittää erityisesti sähköisiä palveluita. Uudistuksen myötä kuudesta sektoriviranomaisesta muodostetaan kaksi ja toimipaikkojen määrä putoaa nykyisestä 92:sta alle puoleen. Myös toiminnan kokonaisvolyymi puolittuu nykyisestä. Aluehallinnossa nyt työskentelevistä noin 6 000 työntekijästä eläkkeelle on jäämässä 1 500. Uuden henkilöstön rekrytointi on enää kaksi kolmasosaa aikaisemmasta.

Kun aluehallintouudistuksessa läänit jäävät historiaan, julkisen hallinnon yksiköt ovat kunta, maakunta ja valtio.

Keskeinen asema tullee olemaan maakuntavaltuustoilla, joiden jäsenet valitaan maakunnan kunnanvaltuutetuista. Näin ollen uusi paikallishallinto on aiempaa kansanvaltaisemmalla pohjalla. Myös suora kansanvaali on mahdollinen maakuntavaltuustoja valittaessa. Nykyisin käytäntö on jo toiminnassa Kainuussa.

Maakuntaliittojen toimivalta kasvaa nykyisestä. Maakuntaohjelmasta tulee maakuntakaavaan verrattavissa oleva ohjauksen väline, joka linjaa kaikkea paikallistason päätöksentekoa.

Maakuntien määrä säilynee uudistuksen jälkeenkin nykyisessä 16:ssa, vaikka valtion aluehallinnon toiminta-alueita tulee vain yhdeksän. Maakunnat muodostavat yhteistoiminta-alueita siten, että maakuntahallinnon ja valtion aluehallinnon toimialueet ovat yhtenevät.

Maakunnat muodostavat yhteistoiminta-alueita, jotka yhtenevät ELY:jen ja AVIen kanssa. Esimerkiksi Kanta-Häme, Päijät-Häme, Uusimaa ja Itä-Uusimaa muodostavat ELY-yhteistoiminta-alueen, jonka päätoimipaikka sijaitsee Helsingissä, osittainen päätoimipaikka Lahdessa ja sivutoimipaikka Hämeenlinnassa. Sen sijaan Lapin, Keski-Suomen ja Pirkanmaan maakunnat eivät muodosta ELY-yhteistoiminta-alueita, vaan kaikki ELY-toiminnot sijaisevat maakuntien sisällä.

AVI-yhteistoiminta-alueet noudattavat poistuvien läänien rajoja. Näin ollen AVI-yhteistoiminta-alueen muodostavat Pirkanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja mahdollisesti myös Keski-Pohjanmaan maakunnat. Alueen päätoimipaikka sijaitsee Vaasassa, sivutoimipaikat Tampereella ja Jyväskylässä sekä työpisteet Närpiössä ja Seinäjoella.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Wed, 18 Nov 2009 19:25:00 +0000

Humanistinen työpäivä

Työpäivään mahtui kuntouttavan työtoiminnan sopimuskäytäntöjä, uusien ATK-kaapelointituotteiden tutkailua ja sähköveturin hiekoituslaitteen vikasimulaattorin suunnittelua.

Huomenna askaroidaan näiden ohella ainakin kirjastoasioiden parissa. Valehtelisin jos väittäisin työn olevan yksitoikkoista. Voi se joskus ollakin, mutta harvemmin.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Sun, 15 Nov 2009 19:44:00 +0000

Blackout

Kotitaloutemme on ollut yhteiselomme alusta saakka Telen asiakas. Niin langallisten kuin sittemmin langattomienkin yhteyksien tiedonsiirrollinen luotettavuus on ollut hyvää tasoa, eikä vaihtotarvetta ole koettu.

Olemme hankkineet pöytätietokoneisiimme Soneran ja F-Securen yhteistyössä laatiman tietoturvapaketin, joka on ollut luotettava ja verrattuna moniin sinänsä päteviin ilmaisohjelmiin myös nopea. Tänä pyhänä tietoturvapaketti mokasi pahemman kerran. Ohjelmisto ilmoitti päivitystarpeesta ja pyysi asentamaan uuden verkosta ladattavan version. Se asentui ripeästi ja ongelmitta, kuten oli odotettavissa. Mutta asennuksen jälkeen tietokone käynnistyi uudelleen ilman lupaa. Ohjelmisto oli ennen asennuksen alkua ilmoittanut uudelleenkäynnistystarpeesta, mutta onko ainakaan Windows-maailmassa enää tätä päivää, että uudelleenkäynnistyksen tullessa ajankohtaiseksi ohjelma yksin tein toteuttaa sen riippumatta siitä, onko käyttäjällä avoinna olevia tiedostoja? Tietoturvallisuuden peruselementteihin luetaan tiedon eheys eli muuttumattomuus. Huolestuttavaa on, jos tietoturvallisuuden alalta leipänsä hankkivan yrityksen nimissä markkinoitava tuote pyrkii rikkomaan käsiteltävän tiedon eheyttä lähes varoittamattomilla käyttöjärjestelmän sammutuksillaan.

Onneksi Sun on ohjelmistoja tehdessään ollut F-Securea ja Soneraa tietoturvallisempi, ja OpenOfficen Writer ehti tehdä varmistustallennuksen ennen kuin käyttöjärjestelmä lähti alta.

Blackoutista toiseen: muistaako kukaan brittiläistä Damned-nimistä punk-henkistä yhtyettä? Joskus lapsuuden ja nuoruuden rajapinnassa muistan veljeni kanssa äänittäneeni televisiosta C-kasetille, kun vampyyrimaiseen asuun sonnustautunut solisti lauloi blackoutista jollain suomalaisella festarilla. Samassa konsertissa lauloi ainakin Paul Oxley espanjalaisista baareista ja Hassisen kone juroista nuorisojulkkiksista. Televisio oli Asa-merkkinen. Äänityslaitteen merkkiä en muista, mutta siinä oli sisäänrakennettu mikrofoni ja yksi kaiutin. Äänityksen laatu taisi olla lähellä tämän päivän keskimääräistä Youtube-tasoa.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Thu, 12 Nov 2009 21:44:00 +0000

Nel blu dipinto di blu

Lähdettiin työmaan kunnioitettavan sitkeän laaturyhmän kanssa naapurimaakuntaan tekemään työn raskainta osaa eli kuvauksen päivittämistä. Raskaalla kädellä on päivitettykin. Vaikka emme ole Lahden kaunista kaupunkia eksoottisemmassa ympäristössä, on paikan vaihdos ollut tervetullut kimmoke työhön.

Juha-isäntämme järjesti iltaohjelmaksi konsertin Sibelius-talolla. En ole viihdemusiikin suurkuluttaja, mutta varsinkin Umberto Marcaton kuunteleminen livenä oli historian harrastajalle terveellinen kokemus. Miehen laulanta kun oli samanlainen osa suomalaisen yhteiskunnan äänimaisemaa kuin ratapihojen höyryveturin puuskutukseen yhä useammin sekoittunut upouuden dieselin jyrinä. Isot dieselveturit on siirretty eläkkeelle aikaa sitten, mutta Umberto vain laulaa. Covereita toki, mutta niin monet 80-luvun italodiscotähdetkin tekivät, aikalasiltaan lainaillen. Alkuperäinen "Volare", tai oikeammin otsikossa nimetty, on Domenico Modugnon euroviisuteos.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Wed, 11 Nov 2009 18:55:00 +0000

Arkista aherrusta

Vaikka pidän työmatkoista julkisilla kulkuneuvoilla (tänäkin vuonna lienen tehnyt työmatkan henkilöautolla laskennallisesti korkeintaan kerran kuukaudessa), joskus niillä on harmillisia lieveilmiöitä. Eilisen englanninkielisen kokouksen hyvää antia valui loppupäästä ohi linja-autoaikataulua kytätessä. Tänään jouduin liukenemaan Malminkartanolta harmittavan vartin etuajassa ehtiäkseni ajoissa Pasilassa junaan ja edelleen Toijalasta Valkeakosken linja-autoon. Junassa työmatkustaminen on sinänsä tehokasta. Verkkoyhteyden mokkulamaisuutta lukuunottamatta kirjalliset työt sujuvat jopa tehokkaammin kuin työmaalla työhuoneessa. Linja-autossa en pysty keskittymään tietokoneeseen ilman matkapahoinvointioireita.

Siitä en ole päässyt mihinkään, että työhaastattelut ovat edelleen yksi epämieluisimmista työtehtävistäni. On tietenkin hyvä rekrytoida väkeä silloin, kun tarvitaan. Ja vaikka prosessi tulee tietenkin vastuuttaa jollekulle, en sanottavasti pidä itse tilanteesta. Voi olla tottumattomuutta: minulla ei ole kovin paljon kokemusta myöskään haastateltavan asemasta. Kollegiaalinen päätöksentekoprosessi toimii minusta näissä – kuten yleensä poikkeustilannejohtamisen ulkopuolisissa - kysymyksissä parhaiten. Useammat aivoleuat pureskelevat kovaa pähkinää paremmin kuin yhdet.

Huomenna odottaa reissu Lahteen. Tällä kertaa kumipyörillä, ilman että reitti kulkee Riihimäen kautta.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Sat, 07 Nov 2009 19:12:00 +0000

Kunnallisten palveluiden hyödyntämistä

Aamulla pääsi lumitöihin. Ei isoihin, mutta lumiaura oli tehnyt vallinpoikasta pihatien päähän. Maantie ja kevyen liikenteen väylä olivat helppokulkuiset koneen jäljiltä.

Lieneekö talven syytä vai mitä, mutta PIKI oli aamulla jähmettynyt. Kävin kotikunnan molemmissa kirjastoissa etsimässä kaipaamiani paikan päältä. Toijalasta ei löytynyt, mutta sain viimein hankittua kirjastokorttiini tunnusluvun, jolla varauksia voi tehdä vaikka kotoa käsin. Viialasta löytyi toinen etsimistäni ja toisen jätin varaukseen, kun tietojärjestelmä oli ehtinyt kömpiä pystyyn.

Saunalenkille ei tehnyt mieli, mutta lähdettiin rautaa nostelemaan. Tänä syksynä se on jäänyt vähiin. Kymmenen käyntikerran kortti oli tullut iloisemmaksi väriltään ja kustansi edelleen kolmekymppiä. Puolikunnallinen liikuntapalvelu näytti kelpaavan tosissaan urheilevillekin.

Yhdistyshallinnollisia huolia

Tulin alustavasti lupautuneeksi Rautatiemuseoiden ja -harrastajien liiton tilintarkastustehtävään tulevallekin tilikaudelle. Jos joskus kauan sitten jotain sanomista onkin ollut, ei enää muutamaan vuoteen. Tilintarkastaja on päässyt helpolla.

Huolestuttavia ovat olleet uutiset, joiden mukaan liittohallituksessa on odotettavissa väenvaihtoa. Kyllä siellä varmasti uudet tai uusvanhat kasvot saavat päälinjat asiallisesti hoidettua niin, että liitto edelleenkin "seuraa alan kehitystä ja lainsäädäntöä sekä tekee näihin liittyviä aloitteita, esityksiä ja antaa lausuntoja".

Enemmän huolestuttaa kotipesän kannalta. Niiden viime vuosien aikana, kun 133-vuotiaan tiilitallin väellä on ollut edustus hallitustasolla, olemme nauttineet valtakunnallisesti varteenotettavan yhdistyksen asemasta, vaikka emme nostalgialiikennettä harjoitakaan. Suhtautuminen niin Rautatiemuseon kuin Ratahallintokeskuksenkin taholta on ollut sangen suopeaa, ja se on helpottanut monia asioita veturinentisöinnistä hallinnollisiin kysymyksiin. Viikon päästä tiedetään, millaisella miehityksellä liittojuna lähtee kohti uutta vuosikymmentä.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Fri, 06 Nov 2009 18:19:00 +0000

Talvi tuli

Tuli sitten talvi, ainakin vähäksi aikaa. Hiukan märkä vielä, mutta vastasyntyneeksi ihan kelvollisen näköinen. Aamuseitsemän paikkeilla työmatkalinja-auton ikkunoihin satoi vesipisaroita. Illalla kauppareissun jälkeen tullessa sai harjata lumet pois oman auton päältä ennen talliin ajamista.

Ulkona en ole viihtynyt kauempaa kuin aamulla matkan kotoa linja-autopysäkille ja iltapäivällä takaisin. Jos kelit jatkuvat, täytyy vaihtaa karheampipohjaisiin kenkiin.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Wed, 04 Nov 2009 19:28:00 +0000

Kissa ATK-opettajana

Työpäivän kuului ensi viikon henkilöstökoulutuksen ja reissujen järjestelyjä, ohjelmistoasennusta ja johtoryhmän kokousta.

Säätiedotus kertoi iltaohjelman siksi ajaksi, kun puolisoni oli kirkkoneuvoston kokouksessa: talvirenkaat takaisin alle. Johan tässä tuli puolitoista viikkoa säästeltyä nastoja ja asfalttia. Ilmanpainetarkistusreissulta sain söpön liftaajan kyytiin. Vaihdettiin vaatteet ja suunnattiin saunalenkille. Kengänpohjan alla ei ollut vielä liukasta. En palellut lippalakissa, vaikka eristettä ei päänahan ulkopuolella ole. Useimmilla ulkoilijoilla oli jo pipo.

Vihtori-kissa haluaisi kovasti osallistua blogimerkinnän kirjoittamiseen ja onnistui naputellessaan painamaan näppäimistösuodatuksen päälle. Joskus olen sen itsekin tehnyt, mutta sen paremmin painamatta mieleen, milloin suodatus tulee päälle. Kiitos kollipojan, nyt minullekin selvisi, että ainakin Vista-koneessa se tehdään painamalla riittävän pitkään oikeanpuoleista vaihtonäppäintä.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Sun, 01 Nov 2009 20:08:00 +0000

Ei pöllömpi sunnuntai

Koko viikonloppu on harjoitettu hyötyliikuntaa ja heilutettu haravaa pihalla. Minikasvihuone on liiterissä samoin kuin yrttiruukut. Ja tikkataulu, johon en tainnut tähdätä yhtään heittoa koko kesänä, niin paljon kuin varhaisnuoruudessa tikanheitosta pidinkin. Viimeiset tomaatit kypsykööt sisätiloissa keittiön ikkunalla. Nyt saa talvi pihan puolesta tulla. Tai ei aivan. Yksi sadevesitynnyri odottaa vielä renkaanpesua, koska viikko sitten takaisin vaihtamani kesärenkaat ovat yhä auton alla.

Illalla ajeltiin työväenopiston salille taiji-treeneihin. Kesäkeli risteysalueillakin, vaikka auton ulkolämpötilamittari näytti pakkasta. Kotiinpäin tullessa Kärjenniemen ja Metsäkansan välillä pöllö istui aurausmerkin nokassa. Veikeä näky. Kotihyllyn L. Laineen "Suomalaisen lintuoppaan" nojalla kallistuimme lehtopöllöön, mutta lajinmääritys on ohiajaessa hankalaa.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Sat, 31 Oct 2009 21:14:00 +0000

Hankala tapaus

Työviikon kaksi viimeistä arkipäivää menivät Hämeenlinnassa Suomen kasarmien kupeessa johtamisen erikoisammattitutkinnon eli JETin opinnoissa. Luokalleni en aikanani jäänyt, mutta lupauduin kulkemaan samaa polkua työyhteisömme JET-valmennettavien kanssa, kun olen ennenkin ollut.

Perjantaina päädyin muun joukon mukana psykologiseen testiin. Koulupäivän jälkeen kuljin kaupungin halki rautatieasemalle pää tavanomaista enemmän painuksissa.

Kyseessä oli C. Jungin nimiin pantu herkkyysaluetesti, jonka tulos järkytti. Testin mukaan normaaliolosuhteissa toimintani perustuu ennenmuuta aistihavaintoihin. Aistilliseksi en itseäni voi kutsua, mutta aikanaan opettaja-auskultoinnin aikana esiin tullut kinesteettinen profiili tukee tätä. Asia OK. Testi kertoi minun olevan kuormitettuna ennenkaikkea ajattelija. Edelleen hyvä, vaikka ero luppoaikojen aivolaiskuuteen nähden olikin hurja. "Jumalation, mulla on turbo", huudahdin, kun sain lasketuksi eron ajattelullisessa toiminnassa normaalin laiskanleppoisuuden ja kuormitustilanteen välillä. Intuitionaalinen visioääri olen niin normaaleissa kuin stressitilanteissakin. Myönnän. Huolestuttavalla puolella oli erityisesti kaksi asiaa. Ensiksi aistiohjautunut profiilini oli merkitsevästi heikompi kuormitettuna kuin normaalitilanteissa. Ääreishavaintokentän ja sen analysoinnin heikkeneminen voi käydä kohtalokkaaksi tiukan paikan tullen. Ymmärrän hyvin, mutta treenataan pyhänä taas. Erityisen järkyttävää oli, että Jungin mukaisessa tunteellisuudessa olen hyväksyttävän rajan alla niin normaaleissa kuin stressioloissakin.

Jossakin rautatieaseman lähellä sain pienen synninpäästön, kun muistin, että kyse oli työtilanteista. Voin allekirjoittaa monia.

Rovaniemen IC nro 50 oli täpösen täynnä Hämeenlinnasta etelään. Vasta Tikkurilasta pääsin istumaan nätin tytön viereen.

Ski Expossa emme ole käyneet aikoihin, mutta nyt aikataulu ja alennuslippu houkuttivat Messukeskukseen. Mukaan muovikassillinen mainoksia, kirja ja melkoinen säästö.

Kekri

Aurinkoinen pyhäinpäivä kului haravanvarressa valon laskemiseen saakka. Sitten hajauduttiin seurakunnan eri alueille kynttilöiden ja tulitikkuaskien kanssa.

Kekrin kunniaksi valkosipuliperunat oman maan antimista ja lyhdyt pihalle.

noreply@blogger.com (Hyvärinen J.) — Thu, 29 Oct 2009 20:49:00 +0000

Valokuvatorstain vuorenpeikkojen luolassa

Valokuvatorstai-blogissa ollaan tällä viikolla vierailulla vuorenpeikkojen luolassa.

Peikkokin näyttää olevan kotona: Toro-kaivoskuormaaja kuvattuna kesällä 2005 Tytyrin kalkkikaivoksessa Lohjalla.